Suuret haittaeläimet

Puutarhan kasveja vioittavat hyönteisten ja muiden selkärangattomien tuholaisten lisäksi hieman suuremmat haittaeläimet.


Hirvieläimet

Hirvieläimet tulevat monelle pihalle syömään vihanneksia, kukkapenkin kasvustoja sekä koriste- ja marjapensaita ja puita.

Hirvillä (Alces alces) on vakioituneet kulkureitit ja niitä voidaan muuttaa vain aitaamalla alueet huolellisesti. Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) on yleinen Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Satakunnan, Uudenmaan ja Pohjois-Hämeen alueilla ja sitä tavataan harvalukuisena ja satunnaisesti myös muualla. Valkohäntäkauris voi syödä perennakasvustojen lehdet, sekä omenapuun ja koristepensaiden oksat. Erityisesti pihlaja on suurta herkkua. Puut, pensaat ja perennapenkit on syytä suojata syys-lokakuussa, jolloin kauriit yleensä ilmestyvät pihapiiriin. Suojat voi ottaa pois vasta keväällä, kun vihantaa on tarjolla metsissä ja niityillä.

Myyrät, hiiret, rotat

Myyrät aiheuttavat tuhoa järsimällä kasvien maanpäällisiä osia tai katkomalla puiden ja pensaiden juuria.

Rahoitettua maamyyrää eli kontiaista (Talpa europaea) ei pidä sekoittaa muihin myyriin. Kontiainen syö hyönteisiä ja tekee niitä etsiessään säännöllisen mallisia kekoja pihaan. Korkeaa ääntä päästävä karkotin on hellävarainen keino häätää kontiainen. Se siirtyy kaivelemaan äänen kantaman ulkopuolelle.

Myyristä pahinta tuhoa tekee vesimyyrä (Arvicola terrestris), joka on kookas tummaturkkinen myyrä. Sitä tavataan koko Suomessa kosteiden ojien ja vesialueiden lähistöllä. Se saattaa siirtyä pihaan pitkänkin matkan päästä ojalta tai joelta. Vesimyyrän maanpinnalle työntämät keot ovat epämääräisen näköisiä ja niistä lähtevät lähes ranteen paksuiset käytävät syvälle maan uumeniin. Vesimyyrä voi tuhota talven aikana hyvinkin paksut omenapuun juuret, kesällä juuresmaalta häviävät porkkanat ja perunat, joista osan myyrä kuljettaa varastoihinsa.

Peltomyyrän (Microtus agrestis) ja metsämyyrän (Clethrionomys glareolus) määrät vaihtelevat vuosittain ja pahoina myyrävuosina ne tekevät tuhoa puutarhassa syödessään pensaiden oksat ja perennoiden vihreät osat. Myyrien hyvä tuntomerkki on ruumista lyhyempi häntä, rusehtava turkki ja hiirimäinen kuono. Päästäisiä (Soricidae)ei pidä sekoittaa myyriin. Päästäiset ovat hyönteisten syöjiä, niillä on pitkä tumma turkki ja pitkänomainen kuono. Niitä kutsuttiin aiemmin nimellä nokkahiiri.

Myyrien torjunta

Vesimyyriä voi pyydystää koloon asetetulla rotanloukulla, jossa syöttinä on porkkanaa. Myyriin tehoavat erilaiset syötit. Kaikki ansat ja syötit pitää laittaa niin, että niihin eivät pääse lemmikkieläimet eivätkä linnut.

Hiiristä metsähiiri (Apodemus flavicollis) hakeutuu syksyisin sisätiloihin, kotihiiret (Mus musculus) asustavat läpi vuoden asumusten ympäristössä. Kellertävän ruskean metsähiiren tuntomerkkejä ovat suuret korvat, pitkä häntä ja punertavan ruskea poikkiraita etujalkojen kohdalla. Kotihiiri on harmahtava pienen metsähiiren kokoinen.

Rotat (Rattus norvegicus) ovat suurehkoja jyrsijöitä. Rotevarakenteinen rotta on kaikkiruokainen. Huonosti hoidetut jäteastiat houkuttelevat rottia, ja rotat voivat kaivaa tiensä paksunkin seinämän läpi, kun ruokaa on saatavissa.

Hiirien ja rottien torjunta

Hiirien torjunta pitää aloittaa heti, kun ensimmäiset rapinat kuuluvat asumuksesta tai syömäjälkiä on näkyvissä. Huolella hoidettu komposti ei houkuttele jyrsijöitä, samoin ulkoa pitää korjata talteen jyvät ja siemenet, jotta ne eivät katoa jyrsijöiden suihin. Kompostin toimintaa voit parantaa UreaHelmiä Puutarhakäyttöön rakeilla. Hiirille ja rotille laitetaan sisätiloihin sekä ulkovarastoihin ei-Hiiriä tahnaa, rakeita tai palasyöttiä.

Rusakko, metsäjänis ja kaniini

Rusakko (Lepus europaeus) on yleinen Etelä- ja Länsi- Suomessa sekä Pohjanlahden rannikolla Oulun seuduille asti. Rusakko on kellanharmaa ympärivuoden, talvella turkki on hieman vaaleampi kuin kesällä. Korvat ovat pidemmät ja pää hieman pitkulaisempi kuin metsäjäniksellä.

Rusakot vierailevat koko vuoden pihassa, mutta kesäisin ne syövät ruohomaista ravintoa. Alkusyksystä ne alkavat syödä myös puiden ja pensaiden silmuja ja järsiä runkoja. Poikueita syntyy yleensä 2 ja poikasia on 2-4. Emo voi tuoda poikasensa kukkapenkin suojaan, jossa ne voivat kyyhöttää koko päivän odottamassa emoaan.

Metsäjänis (Lepus timidus) on levittäytynyt koko Suomeen. Etelän asutusalueilla se on paikoin joutunut väistymään rusakon tieltä. Metsäjänis on metsäisten alueiden asukki, mutta tulee talvella myös pihoihin. Metsäjäniksen turkki on kesällä harmaanruskea ja talvella valkoinen.

Kaniinit (Oryctolagus cuniculus) tekevät pääkaupunkiseudulla suurta tuhoa puutarhoissa. Ne kaivautuvat aitojen alitse, kaluavat pensaat sekä tuhoavat vihannes- ja kukkamaan. Kunnon verkkoaita estää hieman tuhoja, mutta kannan vähentäminen on pysyvämpi tapa torjua vahinkoja.

Rusakoiden ja jänisten torjunta

Rusakoiden ja jänisten tuhojen välttämiseksi pensaiden ja puiden ympärille pitää laittaa suojaverkot jo alkusyksystä. Vihreinä säilyvät perennakasvustot pitää peittää havuilla, tiheäsilmäisellä verkolla tai aidata. Rusakot ja jänikset pystyvät kaivamaan ruohoa ja muuta vihantaa myös lumen alta. Omenapuiden runkojen suojaus ja verkkoaidat pensaiden yllä estävät tuhot parhaiten. Suojat voi ottaa pois keväällä vasta, kun ruoho vihertää.