Hyönteiset

Harsokorennot (Chrysopidae) ovat petoja, joiden toukat syövät ennen koteloitumistaan suuren määrän kirvoja ja punkkeja. Aikuisilla korennoilla on läpikuultavat verkkomaiset siivet ja pitkät tuntosarvet. Rusehtavat voimakasleukaiset toukat naamioivat itsensä saalistaessaan jopa sammalella tai lehtikarikkeella. Harsokorennot lentelevät jo alkukesästä, ensimmäiset kömpivät esiin talvehtimispaikoistaan huhti-toukokuussa. Harsokorentojen toukkia käytetään kasvihuoneissa biologisessa torjunnassa lähes kaikkien kirvalajien torjuntaan.

 

Hämähäkkejä (Aranae) on Suomessa kaikkialla. Lajeja on paljon, osa niistä kutoo kauniita ratasmaisia verkkoja, osa virittää muutaman ansalangan tai juoksee saaliinsa kiinni. Hämähäkit ovat uutteria saalistajia, ja oleellinen osa pihan ravintoketjua. Monet linnut saavat niistä oivaa ravintoa. Kaikki hämähäkit ovat petoja, eikä yksikään Suomessa luonnonvaraisena elävä hämähäkki ole ihmiselle vaarallinen.

 

Leppäpirkot (Coccinellidae) on aiemmin tunnettu leppäkerttuina. Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) lienee tunnetuin, samoin kaksipistepirkko (Adalia bipunctata), molemmat syövät kirvoja. Etenkin leppäpirkkojen toukat ovat suuriruokaisia. Niitä luullaan monesti tuholaisten toukiksi.

 

Maakiitäjäiset (Carabidae) ovat maassa nopeasti juoksevia kovakuoriaisia. Ne pyydystävät vahvoilla leuoillaan muita hyönteisiä, jopa nilviäisiä. Lajeja on paljon, ne ovat tummanmustia tai metallinvihreitä. Kookkaimmat lajit ovat muutaman sentin mittaisia.

 

Sylkikuoriaiset (Cantharidae) ovat pitkänmallisia litteitä kovakuoriaisia. Aikuiset syövät siitepölyä, mutta saalistavat myös muita hyönteisiä. Tummia toukkia saattaa nähdä kevättalvella lumihangella menossa koteloitumaan. Toukat ovat petoja ja pyydystävät ravinnokseen maassa eläviä hyönteisiä ja myös lieroja. Lajeja on paljon ja ne ovat hyvin yleisiä koko Suomessa.

 

Petoluteet (Reduviidae) ovat nimensä mukaisesti petoja, jotka iskevät saaliinsa kimppuun pistämällä sen kuoliaaksi. Ne saalistavat toukkia, kirvoja ja muita pikkuhyönteisiä. Petoluteita käytetään biologisessa torjunnassa.

 

Lierot (Lumbricidae) pitävät huolta maaperän kunnosta. Suomessa tavattavista 16 lierolajista osa elää ihan maan pinnassa, osa syvemmällä. Kosteina ja sateisina öinä ne voivat nousta maan pinnalle. Ne etsivät uusia elinympäristöjä, ja näin ne pikkuhiljaa levittäytyvät pihassa mm. vastaperustetuille vihannesmaille. Kuivina kesinä lierot painuvat maan uumeniin tai hakeutuvat kosteimmille alueille.

 

Ampiaiset (Vespinae) elävät joko suuressa yhdyskunnassa, mutta osa elelee yksikseen. Monet lajeista ovat mustakeltaisia karvattomia pistiäisiä. Niillä on tärkeä rooli pihan kukkien pölyttämisessä. Ampiaisten määrät vaihtelevat vuosittain. Syksyisin ampiaiset voivat tulla syömään vadelmapensaasta marjat ja etsiskelemään ihmisten lähistöltä muuta ravintoa ja talvehtimispaikkaa. Kesän käytössä ollut pesä hylätään syksyllä.

Ampiaisia kannattaa houkutella pihaan Pölyttäjähoukuttimen avulla. Näin voi varmistaa hedelmä- ja marjapensaiden kukkien pölyttymistä.

 

Mesipistiäisiä (Apidae). Suomessa on yli 200 lajia, joista suurin osa erakkomehiläisiä. Tunnetuimpia ovat kimalaiset (Bombus), jotka ovat hyväntahtoisia, hieman kömpelöiltä vaikuttavia karvaturreja. Yleensä ne eivät pistä ihmistä, ellei tämä ala huitoa niitä hädissään pois. Ne pystyvät lentämään hyvinkin alhaisissa lämpötiloissa, vähän yli + 10 °C aurinkoisessa paikassa riittää. Kimalaiset ovat kevään ensimmäisten kukkien pölyttäjiä. Keväällä lentoon lähtevät kimalaiset ovat talvehtineita kuningattaria, työläiset kuolevat syksyisin. Mesipistiäisiä kannattaa houkutella pihaan Pölyttäjähoukuttimen avulla. Näin voi varmistaa hedelmä- ja marjapensaiden kukkien pölyttymistä.

 

Kesymehiläinen (Apis mellifera) asustaa ihmisten rakentamissa pesissä. Muita Suomessa eläviä mehiläislajeja on paljon, ja osa muistuttaa kimalaisia, osa ampiaisia tai kukkakärpäsiä. Mehiläisillä on neljä siipeä toisin kuin kärpäsillä, joilla on kaksi siipeä.

 

Petopistiäiset (Sphecidae) saalistavat muita hyönteisiä ravinnokseen. Osa lajeista pesii maassa ja osa puiden sisällä. Monet petopistiäiset jäljittelevät värityksessään ampiaisia ja ovat erikoistuneet saalistamaan kärpäsiä.

 

Kukkakärpäset (Syrphidae) kuuluvat kesään ja pihan hyödyllisiin pölyttäjiin. Lajeja on paljon, ja jotkin lajit muistuttavat ampiaisia. Erotuksena ampiaisista kärpäsillä on kaksi siipeä, ampiaisilla siipiä on neljä. Kukkakärpäset ovat taitavia lentäjiä, ne pysyttelevät paikoillaan kukan yläpuolella.

 

Petokärpäset (Asilidae) voivat napata saaliinsa lennosta tai vaanimalla lehden päällä. Kärpäset tunnistaa karvaisesta ruumiista, pitkistä jaloista ja suurista silmistä. Niiden jaloissa on yleensä sukasia, joilla ne saavat hyvän otteen saaliistaan. Karjasuojissa petokärpästen toukkia käytetään torjumaan navettakärpästen toukkia.

 

Sudenkorennot (Odonata) ovat hyönteismaailman lentomestareita. Kookkaat korennot lentävät hyvin nopeasti, jopa 30-40 kilometriä tunnissa ja näkevät liikkuvan kohteen lähes 20 metrin etäisyydeltä. Monesti korennot tulevat lähelle ihmistä, koska ovat havainneet pikkuotusten lentävän tämän ympärillä. Korentoa ei pidä pelästyä, koska se ei pure, ellei sitä nappaa kiinni. Purema voi sattua, mutta myrkkyä korennoilla ei ole. Korennot pyydystävät kärpäsiä, perhosia ja muita lentäviä hyönteisiä.